Kuressaaressa, Lossikadun talon numero 27 värikäs ja mielenkiintoinen historia antaa sille tärkeitä lisäarvoja, joita eri aikoina ovat arvostaneet myös monet merkittävät virolaiset kulttuuri- ja yhteiskuntavaikuttajat.
Jos vain seinät puhuisivat, voisimme olla todistamassa lukiopoikien kepposia, hieman boheemia seuraa ”Siuru-linnan” aikoina, rouva Elisabeth Pohlin toimia pensionaatin ja kasvisravintolan pitäjänä jne. Eri omistajat ovat kohdelleet huolehdittavanaan ollutta taloa sekä hyvin että huonosti, mutta yhä säilyneen rakennuksen luonne paljastuu edelleen selvästi aistittavasta positiivisesta aurasta. Talon luova, romanttinen ja hieman traaginenkin historia herättää sydämellistä hellyyttä myös uusissa omistajissa, joiden tavoitteena on jakaa vierailleen niitä arvoja, joihin he itse uskovat ja joiden palauttamiseen he ovat koko sydämestään osallistuneet.
Nykyinen Ekesparre Hotelli edustaa kaikkea sitä, mitä arvostamme eniten: yksityisyyttä, oikeutta olla oma itsensä ja varmaa laatua jokaisessa pienessäkin yksityiskohdassa!
HISTORIALLINEN YHTEENVETO
KURESSAAREN LINNAN POHJOISKOILLINEN RAVELIINI
Kuressaaren piispanlinnan linnoitusten suuremmat uudelleenrakentamiset ja laajennukset toteutettiin 1600-luvun jälkipuoliskolla. Tykkien määrän lisäämisen ja niiden sijoittamisen etuasemiin yhteydessä laajennettuun vallihautaan rakennettiin kolme ravelinkia, joita myöhemmin kansan suussa kutsuttiin pieniksi linnanpäiksi. Pohjoiskoillisen ravelinkiin kautta kulki sisäänkäynti linnaan, ja sinne rakennettiin tykkien huoltoa varten sepänpaja, jonka perustuksista osa sijaitsee nykyisen Ekesparre Boutique Hotellin alla.
1800-luvulla, kun linna oli menettänyt puolustuksellisen merkityksensä ja annettu Saarenmaan ritarikunnan käyttöön, ravelinkit herättivät aatelisissa, jotka olivat enimmäkseen saaneet sotilaskoulutuksensa valtion kustantamissa niin sanotuissa kadettikorpseissa, nostalgisia tunteita omista parhaista nuoruusvuosistaan.
VELJEKSET EKESPARRE
Ritarikunnan puheenjohtajan (maanmarssalin) Oskar von Ekesparren veli Alfred, joka oli tykistön erikoiseläkkeellä oleva upseeri, halusi rakentaa itselleen edustavan huvilan pohjois-koilliselle ravelinkiin. Ritarikunnan puheenjohtaja auttoi tontin järjestelyssä, ja vuonna 1890 ravelinkiin Kuursaalin puoleiselle osalle valmistui talo, jota nykyään kutsutaan metsästyslinnaksi. Todellisuudessa Alfred von Ekesparre, joka itse asui pääasiassa Pietarissa, käytti taloaan vuokraamiseen rikkaille kesävieraille eli niin sanotuille "patisaksille". 1900-luvun alussa terveyskylvyt ja -hoidot Kuressaaressa, Haapsalussa ja Pärnussa olivat suurta muotia, mikä toi kylpyläkaupungeille, myös vuokra-asuntojen omistajille, huomattavia tuloja.
Maanmarssalin vanhin veli Arthur Peter Leopold von Ekessparre (1838–1909) oli koulutukseltaan juristi ja työskenteli pitkään Tartossa kihlakunnantuomarina. Eläkkeelle jäätyään hän asettui asumaan Eiklan kartanoon. Nähdessään veljensä menestyksen kesävieraiden majoittamisessa Arthur päätti sijoittaa säästönsä myös majoituspalvelujen liiketoimintaan. Koska Alfredin talo oli rakennettu poikamiehen mukavuuksia ajatellen ja sen vuoksi sinne mahtui vähän eri perheitä, Arthur ehdotti ajatusta rakentaa samalle ravelinkiin, veljen talon vastakkaiselle puolelle, monilla kalustetuilla huoneilla varustettu pensionaatti, joka olisi ulkonäöltään yhtä näyttävä. Koska ajatus syntyi veljen maanmarssalin kauden ollessa päättymässä, tontin järjestämistä kiirehdittiin ja rakentaminen aloitettiin, kun Saarenmaan ritarikuntaa kolmekymmentä vuotta johtanut Oskar von Ekesparre oli jo siirtynyt Pietariin valtioneuvoston jäseneksi.
Tämän talon piirustusten tekijä ei ole tiedossa, sillä kiinteistön alkuperäinen asiakirja-aineisto tuhoutui ilmeisesti vuonna 1917, kun vallankumoukselliset sotilaat ryöstivät ja polttivat kiinnitysviraston omaisuuden. Sanapari krepostnoje otdelenije saattoi vähälukutaitoisen ihmisen silmissä tarkoittaa myös "maaorjaosastoa".
Välillisten tietojen mukaan Ekesparren ravelinkiin toinen talo valmistui lopullisesti vuonna 1908. Seuraavana vuonna, kun rakennuttaja kuoli, tontti ja rakennus kirjattiin hänen poikansa Axel von Ekesparren (1868–1935) nimiin. Myös Axel oli koulutukseltaan juristi ja työskenteli Etelä-Virossa useiden Liivinmaan kuvernementin kehityslaitosten (tienrakennuskomissio ym.) sihteerinä vuoteen 1913 asti.
Oman poissaolonsa vuoksi omistaja vuokrasi talon sopimuksen mukaan pensionaatin pitäjälle, joka hoiti majoituksen ja haluttaessa myös kevyen ruokailun kesäkuukausina toukokuusta syyskuun puoliväliin. Talvisin taloa käyttivät osittain lyseon koulupojat. Näin oli aina ensimmäiseen maailmansotaan asti, jolloin Ekesparren ja Michelsenin pensionaatit otettiin armeijan esikuntakäyttöön. Axel von Ekesparre muutti vuonna 1919 Saksaan. Pensionaatti oli ryöstetty ja huonossa kunnossa.
PENSIONAATTI VIRON TASAVALLAN AIKANA
Viron tasavallan alkuvaiheessa aatelisarvot poistettiin ja heidän omistamansa kartanot valtiollistettiin. Näin kävi myös Ekesparren suvulle kuuluneelle Eiklan kartanolle (20 km Kuressaaresta). Kartanonherrien kaupunkitalot kuitenkin jätettiin omistajille. Nämä jatkoivat tai uudistivat vuokrasuhteita. Lehdistön mukaan Ekesparren pensionaattia käyttivät 1920-luvulla mielellään virolaiset kulttuurivaikuttajat. Erityisen kuuluisaksi tästä kesänviettopaikasta tuli kirjailijaryhmä "Siurun" jäsenten (Artur Adson, Henrik Visnapuu, August Gailit ym.) lomapaikkana. Kansan suussa taloa kutsuttiin jopa Siurun linnaksi.
Vuosina 1930–1940 tässä talossa piti pensionaattia Elisabeth Pohl. Hän oli laajentanut palveluja ja avannut samaan tilaan myös kasvisravintolan, joka oli Kuressaaressa ainoa laatuaan. Pensionaatissa oli 8 huonetta ja suuri ruokasali. Keittiönä käytettiin entistä talonmiehen asuntoa, jonka yhteyteen oli rakennettu varastoja. Saman asunnon alla olevaa kellaria käytettiin viileänä säilytystilana. Talossa ei ollut vesijohtoa eikä viemäröintiä. Pumppukaivo sijaitsi pihalla. Lämmitykseen käytettiin yksinkertaisista kaakeleista muurattuja uuneja.
Pensionaatin omistajan kuoleman jälkeen kiinteistö (kiinteistötunnus nro 579) kirjattiin lokakuussa 1937 Kuressaaren kiinnitysjaostossa jakamattomasti hänen puolisonsa Lucien ja poikansa Erich von Ekesparren nimiin.
TOINEN MAAILMANSOTA JA NEUVOSTOAIKA
Neuvostovallan vakiinnuttua pensionaatti, jonka hyötypinta-ala oli yli 400 m², kansallistettiin ja annettiin NKVD:n käyttöön. Sinne sijoitettiin viimeistään vuoden 1941 alussa myös Baltian alueen rannikkopuolustuksen erityisosaston esikunta.
Saksalaismiehityksen aikana talon käyttötarkoitus on epäselvä. Linnan pihalla sijaitsi maakunnan korkeimman vallan edustajan, aluekomissaarin kanslia, ja sisäänkäyntialuetta vartioitiin. Sodan päätyttyä entinen pensionaatti annettiin kuitenkin maakunnan miliisiosaston käyttöön. Vastapäisessä talossa sijaitsi osaston passitoimisto.
1940-luvun lopulla, kun miliisiosasto muutti pois, talossa tehtiin remontti ja vuonna 1950 sinne avattiin piirikunnan matkustajakoti, jossa oli 28 vuodepaikkaa. 1970-luvun lopulla matkustajakodissa tehtiin remontin yhteydessä joitakin muutostöitä. Talo sai vesijohdon ja viemäröinnin, ja kellarikerrokseen rakennettiin kattilahuone.
ITSENÄISTYNYT VIRO
Maaliskuussa 1992 matkustajakoti luovutettiin valtion omaisuusviraston toimesta Kuressaaren kaupungin kunnallisomistukseen. Vuonna 1996 matkustajakoti nimettiin uudelleen hotelliksi "Lossi". Seuraavana vuonna kiinteistö myytiin yksityisille yrittäjille, jotka aloittivat rakennuksen muutos- ja nykyaikaistamistyöt. Omistajat vaihtuivat, mutta hotellin kävijämäärä jäi vähäiseksi, erityisesti talvikaudella. Koska kyseessä on Saarenmaan vanhin matkustajakoti, jonka kiinnostava arkkitehtuuri, sijainti ja historia mahdollistivat ainutlaatuisen tunnelman luomisen, ei nykyinen omistaja epäröinyt kauan – viehätys puuarkkitehtuuria ja pitkän historian omaavien, kunnostusta kaipaavien talojen suhteen sai jälleen uuden voiton! Oli Ekesparre Residents -hotellin aika. Rakennuksen kunnostus aloitettiin vuonna 2006, ja siitä tuli alun perin suunniteltua huomattavasti mittavampi, mutta omistaja on vakuuttunut, että lopputulos on sitäkin arvokkaampi. Ensimmäiset vieraat otettiin vastaan syksyllä 2007, ja nykyään hotelli toimii nimellä Ekesparre Boutique Hotell.
HIEMAN RAKENNUSHISTORIASTA
Ekesparre Boutique Hotellin talon rakentaminen sata vuotta sitten toteutettiin tuon ajan olosuhteiden ja tapojen mukaisesti. Perustus tehtiin kalkkikivestä, jota saatiin osittain linnanvallien sortuneista muurirakenteista. Seinät veistettiin suorakaiteen muotoisiksi höylätyistä hirsistä. Katto tehtiin poltetuista savitiilistä. Pohjakaavaltaan rakennus oli mansardikerroksinen talo, jossa on tilavat ikkunat, komea portaat omaava sisäänkäynti ja etelän puolella verannat. Sisätilojen keskimääräinen huonekorkeus oli 3,4 m. Seinät ja katot rapattiin sisältä (ruokokipsimatot) ja ulkoa seinät laudoitettiin verhouslaudoilla. Alun perin 80 % lattioista oli päällystetty tammi-parketilla. Lämpöä saatiin näyttävillä yksinkertaisilla kaakeliuuneilla.
Ajan myötä seiniin syntyi lahovaurioita, pesutiloissa vallinneen kosteuden vuoksi laudat ja palkit lahosivat. Huoneissa tapetit likaantuivat ja repeilivät, katoista rapisi rappausta. Kattotiilet murentuivat ja sadevesi tunkeutui sisään. Tämä kaikki johtui siitä, ettei talossa asunut pysyvää isäntää, vaan vuokralaiset ja työntekijät vaihtuivat usein; vierailijat viipyivät paikalla lyhyen aikaa, ja neuvostoaikana tiloissa esiintyi usein viinanjuontia, tupakointia ja ajoittain myös jonkin verran vandalisointia.
Linnan ravelinkiin sijaitsevan Ekesparre Boutique Hotellin viehätys piilee sen sijainnissa, jossa korkeampaa kumpua (ravelinkia) ympäröivä vesi heijastaa rakennuksen yksinkertaista arvokkuutta ja jota reunustaa runsas puusto.
Teksti: Bruno Pao, historioitsija
Tekstin on toimittanut ja täydentänyt Ekesparre Boutique Hotell
